Spaattelilla tai pienellä veitsellä kaavitaan kalan kylkeä edestä taaksepäin ja samoin evien tyvestä kärkeenpäin. Ihon irronneessa limanäytteessä saattaa olla yksisoluisia flagellaatteja (Flagellata) tai ciliaatteja (Ciliata). Näyte siirretään objektilasille, lisätään tippa puhdasta vettä, peitetään peitelasilla ja tutkitaan mikroskoopilla.

Jos kalan hengitys on kiihtynyttä, saattaa kala kärsiä kidusmadoista. Näyte kiduksista voidaan ottaa pipetillä, jolla pumpataan vettä kiduksiin (Pinseteillä kohotetun kiduskannen alle) ja takaisin pipettiin. Tätä toistenn muutaman kerran ja tippa näytettä tipautetaan pipetistä objektilasille. Näytteessä saattaa olla iho- tai kidusmatoja

Jos kalojen pinnassa on tulehdusta, saattaa kyseessä olla paikallinen bakteeritulehdus. Vaikka tavallisella harrastajalla ei juuri ole mahdollisuuksia tutkia kaloissa olevia bakteeritauteja, esitän menetelmät seuraavassa, koska ne on kuitenkin hyvä tuntea. bakteerien tunnistaminen ja resistenssitestien tekeminen ovat ehdoton edellytys ennenkuin antibioottien käyttöä kalasairauksien hoitoon käytetään (Bassleer 1983).

Näiden näytteiden tutkimisen jälkeen ratkaistaan, onko kala parannettavissa, toipuuko se hyvässä hoidossa, vai onko se (ja mahdollisesti muutkin sairastuneet) syytä kivuttomasti tappaa.