Todettakoon tässäkin yhteydessä, että vain aniharvat akvaarioliikkeet kykenevät antamaan asiallisia ohjeita kalojen bakteeritaudeista ja niiden hoidosta. Bakteerit voivat aiheuttaa kaloihin joko paikallisia ja/tai yleisiä tulehduksia.

Paikallisessa tulehduksessa usein alkusyynä on ollut jokin iholoinen tai ihovaurio, johon bakteerit ovat päässeet. Kuvassa kirjolohen pyrstönvarressa on parikin paikallista tulehdusta Kalatäin pistojen jäljiltä.

Yleisissä tulehduksissa voidaan puhua bakteerien aiheuttamasta yleisestä myrkytystilasta, jota usein seuraa kuolema. Bakteerit ovat verenkierron mukana levinneet kaikkialle ruumiiseen. Kuvan alemman lahnan ruumiinontelo on tulehtunut, ja samoin iho peräevän yläpuolelta.

Myös jotkut sisäelimet voivat tulehtua. Tulehtunut alue on punainen, koska siinä verisuonisto on laajentunut. Alue saattaa myös verestää.

Varsin usein kalojen tulehdukset ja tulehdustaudit ilmenevät stressin yhteydessä ja sen jälkeen.

Bakteeritautien ja -tulehdusten torjunnan kannalta on äärimmäisen tärkeää, että lääkitys ja hoito voidaan aloittaa riittävän ajoissa. Tämä edellyttää bakteerien eristämistä sairaista kaloista sekä tulehduksen aiheuttajan tunnistamista ja resistenttitestejä.

Mikäli edelläoleviin toimenpiteisiin ei ole mahdollisuuksia joudutaan turvautumaan akvaarioliikkeistä saataviin hoitoaineisiin. Niiden vaikutusalue on usein riittävä, mutta aina ei yleislääkkeen teho riitä tulehduksen tai taudin torjuntaan.

Pinnallisista tulehduksista voidaan ottaa bakteerinäyte varovasti elävästäkin kalasta (nukutettuna), mutta yleistulehduksissa joudutaan kala tappamaan. Tämä on mielekästä, jos kalat ovat arvokkaita ja niitä on useita. Tauti on yleensä levinnyt kaikkiin, jolloin yksi uhraamalla voidaan muut ehkä pelastaa helpommin.

Vaikka tavallinen akvaarioharrastaja ei voikaan bakteerien eristämistä, tunnistamista je resistenttitestejä tehdä (vaan joutuu viemään kalansa pieneläinklinikalle), esitän ne seuraavassa yleisen mielenkiinnon nostamiseksi:

Työskentelyn tulee olla steriiliä. Välineiden ja ravintoalustojen sterilointiin tarvitaan autoklaavia, jolla saavutetaan yli 100 asteen lämpötiloja. Autoklaavi on eräänlainen painekeitin.

Bakteerien kasvatukseen käytetään Petrimaljoja, joihin valetaan bakteereille sopivaa kasvualustaa agar-agar-liuoksessa. Kasvualusta hyytyy, ja bakteerit kasvavat sen pinnalle erillisiksi pesäkkeiksi. Tavallisille vesibakteereille (Pseudomonas- ja Aeromonas- sekä Vibrio) riittää varsin yksinkertainen perusalusta, mutta monet varsinaiset patogeenit tautibakteerit saattavat vaatia hyvinkin erikoisia alustoja, joissa on esimerkiksi täysverta tai seerumia yms. komponentteja.

Tällöin tosin on ongelmana mahdolliset muutkin vesibakteerit, jotka "syövät" kuollutta ihoa, mutta jotka eivät kuitenkaan varsinaisesti aiheuta tulehdusta (tai tautia), vaan ovat sekundäärisiä. Tällaisissa tapauksissa bakteerinäyte on ensin viljeltävä puhtaaksi

Silmukallinen levitetään hyytyneelle kasvatusalustalle. Kaloista eristettyjen bakteerien alkukasvatus tapahtuu huoneenlämmössä. Vuorokauden kuluttua maljat siirretään jääkaappiin jatkokasvatukseen. Jääkaapissa bakteerit säilyvät kauemmin (noin pari, kolme viikkoa).