Odottelimme aamulla Goodwenin venettä, ja sen tultua matkaan.
Reittimme olen merkinnyt sinisellä karttaan.

Vesimatkaa kesti taukoineen kuutisen tuntia. Tauon pidimme yhdessä kalastajakylässä. Kylän lapset tulivat ihmettelemään touhujamme ja kaikilla oli hauskaa. Matkalla näimme ukkosenkin salamoineen, mutta vettä ei kohdalle satanut. Tuulta ei juuri ollut, mutta aallot olivat silti noin metrin korkuisia ja keinuttivat venettä mukavasti. Veneemme vuoti ja vaikka sitä tyhjennettiin usein, heilui pohjalle kertyvä vesi kuitenkin sen verran, että kaikki pohjalle pannut tavarat kastuivat kunnolla!

Ndole bay oli todella hyvin hoidettu lodge. Siellä oli oma generaattorilla tuotettu sähkö. Puhelinta ei kuitenkaan ollut, vaan yhteydet muualle hoidettiin radiolla.

Lodgella oli oma pieni tuulensuojainen betonista valettu satama. Satama-altaassa asusti kuulemma pari pientä vesikobraa. Ne eivät kuitenkaan olleet aggressiivisia, vaan pysyttelivät omissa oloissaan. Krokotiilejä ui ajoittain rannan ohi, joten paikallisilta piti aina ennen uintia varmistaa, että se oli turvallista.

Isäntäväki oli englantilaista (sambialaisia toki), joten ruokammekin lodgessa olivat englantilaisia. Majapaikkamme oli toki maja, mutta varsin eurooppalainen sellainen. Ikkunoissa oli hyttysverkko ja huone oli tiiviit, joten hyönteisiä ei sisällä ollut. Kylpyhuone, amme kylmine ja kuumine vesineen sekä wc-astia olivat toisessa huoneessa.

Ravintola baareineen oli todella hyvin varustettu. Päätin juoda Irish Coffeen, joka sekin syntyi isännän avustuksella. Kerma oli erilaista kuin meillä (ilmeisesti pulveria).

Yöllä ei nukkumisesta oikein tullut mitään, sillä jaloissani olevat haavat tulehtuivat ja jalkoja särki melkoisesti. Haavoista tuli myöhemmin todellinen ongelma.