En ollut alunperin varustautunut tuomaan järvestä kaloja Suomeen, mutta näin jälkikäteen ajatellen se olisi ollut mahdollista joskin hankalaa erittäin pitkän kotimatkani huomioiden. Olen kuitenkin pyydystänyt kaloja eli kyllä niitä sieltä helposti saa, ongelmana ovat vain vientiluvat ja lisenssit. Paikalliselta vientifirmalta nekin järjestyivät, ja kalan hinnaksi rannassa tuli noin 25 senttiä/kpl. Kalat pakattiin uudelleen ja pusseihin pantiin antibioottia (Tämä on mielestäni kummallista, mutta se lienee jokin EU-direktiivi?!)

Tutustuin lodgeen ja isäntäväkeemme sekä opiskelin bembaa. Aika kului kuin siivillä järjestellessäni kokemuksiani.

Sambiassa, kuten muuallakin eteläisessä Afrikassa on kolme vuodenaikaa, viileä kuivakausi ("talvi"), lämmin (kuuma) kuivakausi ja kuuma sadekausi. Paras matkustusaika järvelle ja uimiseen ja sukeltamiseen on juuri lämmin kuivakausi. Vesi on silloin yleensä kirkkaimmillaan.

Olen yleensä hereillä jo auringon noustessa heti viiden jälkeen. Tanganjikajärven rannat ovat Sambiassa hyvin korkeat, noin 1 - 2 km, joten todellisuudessa aurinko nousi hieman aikaisemmin kuin miltä se vaikutti. Hämärää kesti hyvin vähän; ehkä reilut 15 minuuttia. Viileintä oli aina juuri ennen auringonnousua noin 18 astetta Celsiusta. Auringon noustua lämpötila kohosi nopeasti jopa yli 35 asteeseen varjossa, jota tosin ei joka paikassa ollut!

Tanganjika-Lodgessa ei päivisin paljoa lentäviä hyönteisiä näkynyt. Öisin oli Petromaxin valossa sen sijaan vilskettä. Hyönteiset lensivät massoittain lampun ympärillä, ja monet tuhannet polttivat siipensä ja kuolivat törmäillessään kuumaan lampun lasiin. Aamulla lampun ympärillä oli suuria hyönteiskasoja!

Aurinko laski jo puoli kuuden aikoihin illalla, ja kuudelta oli jo pimeää. Petromax sytytettiin iltaisin "ravintolan" viereen puuhun roikkumaan. Siinä se sekä valaisi, että houkutteli hyönteisiä. Alueella liikkumiseen tarvittiin koko ajan taskulamppua, sillä mm. skorpionit olivat liikkeellä öisin, ja niitä piti varoa.

Yöllä saimme nukkua rauhassa (toki moskiittoverkon alla), sillä verta imeviä hyönteisiä ei oikeastaan ollut lainkaan (olihan kyseessä kuivan, kuuman vuodenajan päättyminen).

Ruoka valmistettiin lodgen "keittiössä" hiilipannulla. Keittäjättäremme istui matalalla (noin 20 cm korkuisella) jakkaralla hiilipannun vieressä ruokaa valmistaessaan.

Seuraavassa tietoa järvestä, sen biotoopeista ja tapaamistani kasveista, joita keräsin Suomeen tuotaviksi.