4.11 Torstaina

Kotimatka alkoi klo 5.30 aamiaisella. Lastasimme autot, joista toisessa oli peräkärry raskaimmille ja kookkaimmille pakkauksille. Toinen auto oli edellisinä päivinä tullut Lusakasta meitä noutamaan. Hyvästelimme isäntäväen, ja osa porukkaa läksi Goodwenin veneellä Mpulunguun laittamaan pyydettyjä kaloja kuljetuskuntoon.

Me potilaat läksimme autolla Mpulunguun, mutta emme päässeet pitkälle ennen kuin auton pohja paukahti keskellä tietä olevaan kiveen. Matkanteko näytti päättyvän siihen. Starttimoottori pyöri, mutta moottori ei käynnistynyt. Toisen auton kuski tuli apuun, ja jotain tehtiin auton alla. Moottori starttasi, mutta vain osa vaihteista tuntui menevän päälle. Auto saatiin kuitenkin jotenkin liikkeelle ja ajoimme Mpulunguun.

Siellä ajoimme kalastus- ja vientifirman pihaan, jossa toiset jo odottelivat. Rikkoutunut auto ajettiin huoltokorokkeelle ja huoltomies suuren lekan kanssa muotoili auton pohjan uuteen uskoon.

Klo 9.45 koko porukka pakkautui autoihin, ja paluumatka alkoi. Auto toimi taas kuten pitikin. Autot todellakin on pakko huoltaa siellä, missä ne rikkoutuvat. Pitkät välimatkat ja huonot tiet aiheuttavat autorikkoja silloin tällöin, niitä näimme paluumatkalla useita. Erityisesti raskaan liikenteen autoja korjattiin tien varrella, minkä ohi ajaessamme huomasimme. Varoituskolmioita ei korjauspaikoilla näkynyt, vaan vaarasta varoitettiin tielle viskotuilla risuilla ja oksilla. Tehokas varoituskeino sekin.

Poikkesimme Mbalassa matkallamme Motomoto-museoon ja jatkoimme hurjaa ajoa Mpikaan. Tie oli nyt jo tuttua "Afrikan style" eli reikäistä ja kuoppaista pikitietä, jonka kummatkin penkereet olivat jatkuvasti käytössä ja keskinopeus noin 30 km/h!

Pidimme matkan varrella vielä lyhyen ruokailutauon.

Koimme matkalla kuurosateenkin, mikä enteili alkavaa sadekautta. Kuljettaja ei nähnyt lainkaan eteenpäin, mutta vieressä istuva näki varsin hyvin. Ja ei kun penkereelle ja pyyhkijän sulkien ristiin vaihto. Oioinmme hetken puutuneita jalkoja ja taas matkaan.

Matkaa jatkettiin koko päivä, ilta ja iltayö. Kello 01.30 perjantai aamuna (5.11) ajoimme pimeässä jonnekin, jossa oli majoituslaitos.

Menimme kahden hengen huoneisiin nukkumaan. Herätys oli aikaisin, ja klo 7.00 olimme jo aamiaisella. Selvisi, että olimme Sweetwater Guest Housessa. Upea paikka jokilaakson reunalla.

Klo 7.45 jatkoimme ajoa. Tie oli vastikään uusittua erinomaista pikitietä, ja matka joutui nopeasti.

Tien varrella oli aina silloin tällöin erityisesti kylien läheisyydessä, mutta joskus muulloinkin kojuja, joissa myytiin vihanneksia ja hedelmiä, käsitöitä ja jopa polttopuita

Lusakassa olimme klo 13.30; paikat väsyneinä, mutta kuitenkin. Otimme päiväunet, kävimme kylvyssä ja valmistauduimme illalliselle läheiseen ravintolaan. Taas kului Mosia (Sambiassa pantua olutta. Teiden varsilla oli välillä mainoksia: Sambia - Mosi-land). Ja sitten Ndeke-hotelliin nukkumaan.