Vaikka akvaarioita on pidetty ja kauan ja kaloja ihmisen hoidokkeina jo satoja vuosia; minä aikana valtaisa joukko "lemmikki- ja hoidokkikaloja" on tapettu tai lopetettu mitä erilaisimmilla tavoilla ja syistä, on kalojen tuskattomasta lopettamisesta kirjoitettu varsin vähän.

Nyyssipalstoilta löytää esimerkkejä:
"Kalan pudottamista kiehuvaan veteen on väitetty suositeltavaksi lopettamiskeinoksi. Seeprakalani ui kuplivassa vedessä kattilan ympäri, kunnes kuoli."
"Minullakaan ei toiminut kiehuva vesi, kävi just niin että sairas mustatetra ui kauhuissaan ympäri kattilaa ja hyppäsi sieltä lopussa lattialle. Kun astuin sen päälle koko nahka irtosi kokonaisena ja kala eli vielä."

Asiallisen keskustelun pohjaksi käännän seuraavassa vapaasti erään saksalaisen weppisivun aiheesta. Olen saanut siihen kirjoittajan luvan (Tekijänoikeudet säilyvät hänellä; tätä ei saa edelleen hänen luvattaan lainata).

Renate Husmann: Manchmal notwendig ... Fische töten

"Valitettavasti on aina silloin tällöin välttämätöntä lopettaa kala, koska eläin silminnähden kärsii eikä auttamiseksi ole enää muuta tehtävissä. Kuolleet, akvaarioon jääneet ja sinne pilaantuvat kalat voivat lisäksi pilata vettä. Kalojen lopetuspäätöstä ei milloinkaan saa tehdä kevyin perustein, vaan ja ainoastaan viimeisenä keinona vahingon rajoittamiseksi ei ratkaisuksi.

Syy tulisi joka tapauksessa selvittää, ja siksi lopettaa eläin niin, että se on myöhemmin vielä mahdollista tutkia mikroskooppisesti. Paljon useammin, useimmat omistajat luulevat, ovat hoitovirheet vähintään osasyyllisiä eläimen kärsimyksiin. Jokaisen vakavasti suhtautuvan eläinystävän läheinen ajatus on tuntea syy hoidokkinsa tautiin ja kuolemaan myös silloin kun tulos puhuu häntä itseään vastaan! Tällöin kaikella on ollut oppimistarkoitus - tai osoittautuu, että kaikki tehtävissä oleva oli tehty eikä taudin tai ongelman estämiseksi ollut mitään tehtävissä.

Jopa tunnetut kirjoittajat vaikenevat kalojen lopettamisesta, joskin aikakausilehdissä (ulkomailla suom. huom.) kasvaa artikkelien määrä. Aiheesta on lisäksi joitakin saksalaisia Weppi-sivuja.

Yksinkertaisin tapa lopettaa kala, on antaa jonkun toisen tehdä se. Minusta se ei ole sopivaa, sillä yhtälailla kuin ilo hyvin hoidetusta, optimaalisesti toimivasta akvaariosta ja uusimmasta viljelytuloksesta, kuuluu myös harrastukseen myös sellaisten kalojen lopettaminen, joiden hyväksi ei enää ole muuta tehtävissä. Jos kuitenkin rohkeus ja taito puuttuvat, auttaa eläinlääkäri (mahdollisesti myös hyvä akvaariokauppias), ennekuin tilanteesta tulee kärsimys sekä hoitajalle että hoidokille. Eläinlääkärillä on ruiskut ja nukutus-aineet, joilla eläin voidaan lopettaa tuskattomasti.

Asiantuntijat eivät ole yksimielisiä siitä kärsivätkö kalat kipua. Onkimiehet kiistävät sen. Useimmat muut ekspertit kiistelevät tavasta ja määrästä. Yksiselitteisen todisteen antaa vain eläinsuojelulaki: se käsittelee selkärankaisia eläimiä yleisesti, vaihtolämpöisiä ja vesieläimiä poikkeuksellisesti käsittelemättä. Kaloja on siis kohdeltava kuten muitakin selkärankaisia, lopettamisen on joka tapauksessa tapahduttava tuskattomasti, asianmukaisesti ja vain hyvästä syystä. Omalla henkilökohtaisella käsityksellä kalojen "tuskantuntemisesta" ei ole merkitystä, korkeintaan se tekee sopimattomien menetelmien käytön (Saksan eläinsuojelulain mukaan, suom. huom.) rangaistavaksi teoksi.

Mikäli ilmaukset saattavat tuntua nasevilta ja tarkoitushakuisilta, pyydän huomioimaan seuraavan. Kun on kysymys hoidokkieni hyvinvoinnista, ei minulle ole kompromisseja. Paljosta voidaan keskustella , ja paljon riippuu lopetettavan kalan lajista ja koosta ja hoitajan perustiedoista.

Syitä kalan lopettamisen