Noin desilitra vettä keitetään. Astia otetaan liedeltä ja veteen lisätään koko ajan sekoittaen liivatejauhe. Sekoittamista jatketaan, kunnes liivate on kokonaan sulanut. Liivatetta ei keitetä.

Sokeri lisätään vajaaseen 9 desilitraan lämmintä vettä ja lisätään lämmintä vettä, kunnes sokeriliuosta on 9 desilitraa. Vettä hämmennetään, kunnes kaikki sokeri on liuennut ja sekoittunut veteen. Tähän lisätään kuuma liivatevesi ja sekoitetaan nopeasti, mutta ei ravisteta, jolloin saadaan noin 1 litra liivate-sokeri-vettä. Tämä seos kaadetaan Suomessa helposti saatavissa olevaan 1,5 litran virvoitusjuomapulloon joko suppilon tai nokallisen kannun avulla.

Huomio: Hiivaa ei lisätä vielä tässä vaiheessa.

On tärkeää että varsinkin vaahtoavalle alkukäymiselle jää riittävästi tilaa, jotta vaahto ei nouse letkuun ja tuki sitä. Seurauksena voi olla vähemmän hauska KABOOM-ilmiö. Nestettä pannaan pulloon ehdottomasti vähemmän kuin allaolevissa kuvissa. Pullo pannaan viileään paikkaan odottamaan liivatteen hyytymistä.
Tämä vaihe kestää joitakin tunteja, jona aikana pullon tulee antaa olla rauhassa!

Kun pullossa oleva liivate on varmasti hyytynyt, minkä voi todeta pulloa kallistelemalla, pullo siirretään huoneenlämpöön temperoitumaan. Pullon kallistelu on syytä tehdä siinä lämpötilassa, jossa lopullinen käyminen tapahtuu. Jos liivate on liian löysää, hiivaseos käy tarpeettoman nopeasti. Jos liivate taas on liian jäykkää, ei käyminen etene kunnolla.

Pulloon lisätään noin puoli teelusikallista leipomiseen tarkoitettua kuivahiivaa sekoitettuna desilitraan noin kädenlämpöistä vettä.
Kuvassa hiivavesi-kerros on lisätty
(Huomio: liian kuuma vesi tappaa hiivan)

Pullo sijoitetaan akvaarion lähelle sopivasti piiloon katseilta. Pullon tulisi kuitenkin olla noin huoneenlämmössä tai hieman reilussa sellaisessa. Tunnin tai parin kuluttua hiivaveden lisäämisestä pitäisi hiivakäymisen alkaa! Se voidaan todeta levittimeen tulevista kuplista

Jos pullo sijoitetaan siten että siinä oleva nestepinta on muutaman sentin akvaarion vedenpinnan yläpuolella, ei takaiskuventtiiliä yms. tarvita.

Näin todellakin tapahtui ja kaasunkehitys on ainakin aluksi ollut varsin rauhallista. Ensimmäisten tuntien aikana on syytä päästää ilma putkesta, sillä käymisastian yläosahan on täynnä huoneilmaa, ja hiilidioksidi hieman ilmaa painavampana työntää sen aluksi pullon yläosasta putkeen ja edelleen akvaarioon.

Laitteessa ei ole takaiskuventtiiliä (mahdollisena vuotopaikkana) ja käymisastia on testausvaiheessa akvaarion yläpuolella.

• Ensinnäkin käymisen eteneminen on nähtävissä hyytelö/neste-rajapinnan hitaassa liikkumisessa asian pohjaa kohti.
• Toiseksi kun liivate on lopussa, on joitakin päiviä aikaa käynnistää uusi pullo.

Muodostuva hiilidioksidi on hyvä "pestä" ennen akvaarioon johtamista. Tästä on sekin etu ettei mahdollisen ylivuotovahingon seurauksena käymisliemi joudu akvaarioon. Pesupullo on yksinkertaisesti osittain vedellä täytetty pullo, jonka korkissa on kaksi reikää. Toisessa on ilmaletku, joka ulottuu pesupullon pahjalle ja siis veteen. Tämä letku tulee liivatepullosta. Toinen letku lähtee mahdollisimman ylhäältä pesupullosta ja sitä myöten kaasu kulkeutuu levittimeen. Mahdollista yöllistä liikahiilidioksidin tuottoa voidaan rajoittaa sijoittamalla magneettiventiili T-kappaleen avulla akvaarioon menevään hiilidioksidiletkuun. Kun magneettiventtiili kytketään samaan ajastimeen kuin valot, voidaan hiilidioksidia johtaa akvaarioon helposti vain valojen ollessa päällä, jolloin kasvitkin yhteyttävät, muutoin ylimäärä hiilidioksidia tulee huoneilmaan.