Sivuston teko on kesken

Hyödylliset

Yleisimmin tunnettuja hyödyllisiä bakteereita ovat ammoniakkia ja ammoniumia melko myrkyttömäksi nitriitiksi hajottavat Nitrosomonas-, Nitrosocystis- ja Nitrococcus-bakteerit sekä nitriittiä edelleen myrkyttömäksi nitraatiksi hajottavat Nitrospira-bakteerit. Nämä bakteerit vaativat happea toimintaansa.

Niitä esiintyy akvaarion biologisessa suodattimessa, pohjassa ja kasvien pinnoilla. Bakteereita lääkkeillä torjuttaessa nämäkin organismit vahingoittuvat ja/tai kuolevat.

Lahottamalla hajottavat bakteerit tarvitsemat happea ja niiden toiminta on lähes hajutonta. Niitä esiintyy kaikkialla suotimessa ja hapekkaassa pohjamateriaalissa.

Hapettomissa ja erittäin niukkahappisissa oloissa kehittyvät anaerobiset bakteerit. Ne eivät tarvitse lainkaan happea, joka toisaalta voi olla niille jopa myrkyllistä. Näitä esiintyy pohjahiekan alemmissa kerroksissa kun pohja menee "tukkoon". Myös pysäytetystä suotimesta loppuu happi helposti, jolloin anaerobisten bakteerien kasvulle muodostuvat edulliset olot. Näiden bakteerien hajotustoiminta on mätänemistä. Tuloksena on erilaisia usein hyvinkin pahalle haisevia ja/tai myrkyllisiä yhdisteitä kuten metaani ja mädäntyneille kananmunille haiseva rikkivety. Pohjan tonkimisen ja puhdistaminen estää tehokkaasti mädättäjäbakteereita.

Potentiaalisti patogeenit

Tähän ryhmään kuuluvat bakteerit ovat kaikkialla esiintyviä yleisiä vesibakteereita. Niitä tulee vesijohtoputkistosta ja kaikkialta veden mukana. Ne kuuluvat happea tarvitseviin hajottajiin. Niiden määrä akvaariossa on sitä suurempi, mitä enemmän akvaariossa on kaloja eli siis niiden tuottamia ja ruuan mukana tullutta eloperäistä materiaalia.

Niiden torjunta lääkkeillä ei ole missään mielessä mielekästä. Niitä on kuitenkin torjuttu muun muassa antibiooteilla siinä määrin, että varsinkin Kaukoidästä tulevissa kaloissa esiintyy lukuisia tähän ryhmään kuuluvia bakteerikantoja, joihin mitkään antibiootit eivät enää tehoa. Antibioottien käytöstä onkin syytä varottaa vakavasti. Ennen niiden käyttöä tulee ehdottomasti varmistua resistenttitestillä käytettävän antibiootin tehosta kyseistä bakteerikantaa vastaan. Antibioottia ei saa lisätä akvaarion veteen, vaan se on annettava kalalle ruiskeena. Tähän ei normaaliharrastajalla kuitenkaan ole mahdollisuuksia.

On erittäin valitettavaa, että varsinkin ulkomaisessa akvaariokirjallisuudessa edelleen suositellaan antibioottien käyttöä kalojen mahdollisia bakteerisairauksia vastaan.

Nämä bakteerit eivät tarvitse kalaa tai muuta eläintä lisääntyäkseen, vaan voivat lisääntyä kaikkialla akvaariossa. Näiden bakteerien torjumisen mielekkyyttä voi tutkia vaikkapa seuraavan yksinkertaistetun kaavion avulla:
Jos oletetaan että käytettävä lääke tuhoaa 99,9 % bakteereista, ja että kyseinen bakteeri lisääntyy vaikkapa vain kerran tunnissa. Edelleen oletetaan, että bakteereita on vain yksi miljoona. Lääkekuurissa jää siis vain yksi bakteeri tuhannesta henkiin. Kaikkiaan alkuperäisistä miljoonasta henkiin jää 1000. Nämä kestivät käytetyn lääkityksen. Lääkeannosta ei voi mielin määrin lisätä, koska se myös kaloille myrkyllistä.

Bakteerit lisääntyvät jakautumalla kahtia. Molemmat tytärsolut kasvavat nopeasti alkuperäiseen kokoon ja jakautuvat uudelleen. Tunnin kuluttua bakteereita on jo 2000 ja kahden tunnin kuluttua 4000 ja edelleen tunnin välein: 8000, 16000, 32000,64000,128000, 256000, 512000 ja 1024000 eli jo 10 tunnin kuluttua käsittelyn lopettamisesta bakteerimäärä on alkuperäisen suuruinen, mutta kaikki uudet bakteerit kestävät alkuperäisen käsittelyn.

Kaikkialla esiintyvien vesibakteerien liiallinen esiintyminen torjutaan epäsuorin keinoin: huolehditaan hyvästä vesihygieniasta ja kullekin lajille sopivista vesiarvoista kaloissa olevat korkeammat loiset identifioidaan ja torjutaan lääkkeillä kalojen elinympäristö optimoidaan eli samaan akvaarioon ei hankita erilaisia vesioloja vaativia kaloja huolehditaan siitä ettei eri lajien välisiä taisteluja samoista elintiloista synny stressatut ja sairaat yksilöt eristetään ja hoidetaan

Patogeenit

Tähän ryhmään kuuluvat varsinaiset vaarallisia tarttuvia kalatauteja aiheuttavat bakteerit. Näille bakteereille on tyypillistä se, että ne kykenevät tunkeutumaan täysin terveeseenkin kalaan. Tosin stressatut ja huonokuntoiset kalat ovat herkimpiä. Hyvin hoidetut ja hyvässä kunnossa olevat kalat voivat torjua ja tuhota monet näistäkin bakteereista. Näitä ei aktiivisina oikeastaan voi olla kalattomassa akvaariossa (itiöitä muodostavat bakteerit tosin voivat selviytyä). Ne eivät myöskään selvinne kunnolla toimivan biologisen suotimen läpi.

Kalatuberkuloosia aiheuttavat mycobakteerit ovat erittämänsä limakerroksen suojassa. Tämän vuoksi niiden torjunta lääkkeillä on vaikeaa, ja taudin jo puhjettua oireelliseksi käytännöllisesti katsoen mahdotonta. Hyvällä hoidolla taudin puhkeaminen oireelliseksi estyy, ja kala voi "koteloida" sekä tappaa mycobakteerit. Jatkuva stressi kuitenkin helposti murtaa kalan puolustuskyvyn. Kalatuberkuloosiin sairastuneet kalat on syytä poistaa ja lopettaa tartunnan ehkäisemiseksi.