Sivuston teko on kesken

Imumatojen cercaria-toukkavaiheet käyvät kalojen kimppuun. Kyseessä ovat tavallisesti kaloja syövien lintujen tai nisäkkäiden sisälmysmadot. Cercaria-toukka tunkeutuu kalaan ja menettää samalla uintipyrstönsä.

Lintujen ulosteiden mukana madon munat joutuvat veteen, jossa niistä kuoriutuu vapaasti uiva miracidium-toukka. Toukka hakeutuu kotiloihin, jossa siitä kehittyy redia-toukka. Tämä kehittää cercaria-toukkia, jotka hakeutuvat kaloihin.

Meidänkin vesissämme uimareita silloin tällöin kiusaava "järvisyyhy" on erään cercaria-toukan aiheuttama. Mato yrittää päästä ihmiseen, mutta ei onnistu hengissä. Yrityksestä aiheutuu kuitenkin kutinaa.

Samalla kun toukka vaeltaa kohti isäntänsä tiettyjä elimiä, siitä tulle madon metacercaria toukka. Lajeja on hyvin paljon, ja niitä löytyy lähes kaikkialta kalan elimistöstä. Toukat pyrkivät heikentämään isäntäänsä saavutettuaan tietyn kypsyyden. Madolle on tärkeää, että sen isäntäeläin tulee syödyksi, koska vain täten madon elinkierto jatkuu.

Metacercarioita esiintyy sekä vapaasti liikkuvina että koteloituneina. Joissakin kaloissa esiintyvät mustat "nokitautipilkut" ovat metacercaria-toukkia. Toukkia ei voida torjua käytännöllisesti katsoen mitenkään, jos ne jo ovat kalassa. Koska toukat eivät lisäänny eivätkä leviä akvaariossa edelleen, ei niille tarvitse tehdä mitään, ellei kala selvästi kärsi, jolloin se tulee lopettaa.