Alkusivu - Taudit - Itiöeläimet loisina

Itiöeläimet ovat hankalia kalojen loisia, koska ne ovat kalan kudoksissa hyvin suojassa lääkkkeiden vaikutuksilta.

Itiöeläimet kalojen loisina

Soikeita, valkeita pilkkuja kalassa

Kalojen Itiöeläinloisia tunnetaan monia satoja lajeja. Niiden joukosta löytyvät pelätyimmät ruokakalalajien ja akvaariokalojen taudit. Itiöeläimet ovat loisia. Niillä on sukupolven vuorottelu, jolloin suvuton ja suvullinen sukupolvi vuorottelevat. Monilla itiöeläimillä on lisäksi useita isäntiä elinkierrossaan (esim. kirjolohien ja muiden lohikalojen kierretautia aiheuttava Myxobolus cerebralis loisii nuorten kalojen rustoissa, ja sen väli-isäntänä on Tubifex-suvun torvimato.) Läheskään kaikkien itiöeläinten elinkiertoa ja biologiaa ei kuitenkaan vielä tunneta.

Suomessa siioissa ja muikussa varsin yleisesti (niiden lihaksistossa) esiintyvät riisiryyniä muistuttavat valkeaa nestettä sisältävät rakkulat ovat nekin itiöeläimen Hennequya zschokkei itiöpesäkkeitä.

Neontetroissa sekä monissa muissakin tetroissa, barbeissa ja mm. lasimonneissa esiintyy Plistophora hyphessobryconis-pesäkkeitä.

Erityisesti Plansporoblasteja (itiöpesäkkeita) on kalojen selkälihaksessa, joka vaikuttaa ikäänkuin keitetyltä. Tauti on erittäin tarttuva ja parantumaton, joten se pitää torjua jo kalojen maahantuontivaiheessa.

Tauti voidaan helposti sekoittaa valeneontetratautiin (ks. bakteeritaudit), joten kalojen lihaskudoksen mikroskopointi on välttämätöntä taudin identifioimiseksi. Tapaukset, joissa on väitetty neontaudin olevan parannettavissa, ovat erittäin todennäköisesti olleen valeneontetra- tai muita tauteja. Kuvassa vasen nuoli osoittaa lihassäiettä ja oikeanpuoleinen nuoli itiöpesäkettä. Kalan lihaksessa olevat itiöt kestävät varmasti suurempia lääke- ja myrkkyannoksia kuin kala ja sen kudokset.

Soikeita, valkeita pilkkuja kalassa

Kuvassa kalassa olevia valkeita pilkkuja, jotka kooltaan muistuttavat valkopilkkutautia eli ICH:ta, mutta ovat itiöeläinten rakkuloita. Lupilla sekä mikroskoopin pienellä suurennoksella voidaan pilkkutautiloiset erottaa hevosenkengän muotoisesta makronucleuksestaan.

Itiöeläinten kystoissa näkyy kypsyviä kullekin suvulle ja lajille tyypillisiä itiöitä, joilla on oma hienorakenteensa.

Kun kyseessä on itiöeläin, jolla on eri väli-isäntiä, ei taudilla akvaariossa juuri ole leviämismahdollisuuksia. Jos kala on arvokas, rakkula pieni eikä näytä sanottavasti haittaavan kalaa, voidaan asian antaa olla. Jos rakkula kasvaa kookkaaksi ja selvästi tuottaa kalalle pysyvää haittaa, on kala syytä lopettaa mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti.

Valtaosa kaikista muista itiöeläintaudeista on suhteellisen harvinaisia akvaariokaloissa, mikä ilmeisesti johtuu näiden loisten väli-isäntä ja elinkiertovaatimuksista. Kalojen kudoksissa ja ihossa esiintyvät rakkulat voivat olla itiöeläinten tai joidenkin matojen aiheuttamia.