![]() | ||||
![]() | ||||
![]() |
![]() | ![]() | ||
![]() |
Valkopilkkutaudin (ICH) aiheuttaa ripsieläimiin eli
ciliaatteihin kuuluva
Ichthyophthirius multifiliis niminen
alkueläin. Loisella on erilaisia kehitysvaiheita.
Täysikasvuinen loinen tunkeutuu kalan ihon sisässä
olleesta käytävästään ja painuu pohjalle.
Kalan ihoon jää reikä, josta sekundääriset vesibakteerit saattavat helposti tunkeutua kalaan ja aiheuttaa aluksi paikallisen tulehduksen. Tästä saattaa, jos bakteerit pääsevät kalan verisuonistoon kehittyä yleismyrkytys.
Kalassa ollessaan loinen on helposti tunnistettavissa elävänä pyörivästä liikkeestään ja hevosenkengän muotoisesta isommasta tumastaan. Tumia on kaksi, joista isompi on makronukleus ja pienempi mikronukleus.
Kuvassa loinen on lähes täysikokoinen
eli jopa noin 1 mm läpimitaltaan. Loinen on
kiinni kalan selkäevässä, joten kuvassa näkyy
pari eväruotoa.
Alemmassa kuvassa on mikroskooppileike, jossa
loinen näkyy kalan kiduksessa. Kiduksen rakenne
on tuhoutunut, ja kala kärsii sekä veren vuodosta
että veren vähyydestä.
Pohjalle painunut loinen muodostaa kotelon, jonka
sisällä se jakautuu useita kertoja peräkkäin kahtia.
Lopulta kotelo aukeaa ja jopa 1024 parveilijaa lähtee
etsimään uutta isäntäkalaa. Mikäli tällaista ei löydy
noin 48 tunnin kuluessa, parveilija menehtyy. Parveilijat
ovat päärynänmuotoisia ja kokonaan ripsien peittämiä.
Heti kun parveilija on löytänyt kalan, se porautuu pyörivin liikkein kalan ihon sisälle. Loinen käyttää ravinnokseen kalan kudoksia ja ruumiinnesteitä. Loisen jatkuvasti pyörivä liike ärsyttää kalan ihoa, jonka reaktion tuloksena ihon alle kasvaa kohouma, mikä näkyy valkoisena pilkkuna. Kypsyminen täysiaikaiseksi loiseksi kestää kalan ihossa yli 24 asteessa noin 10-14 vrk ja alle 21 asteen lämmössä yli kolme viikkoa.
Pilkkutaudin torjunnassa on tärkeää muistaa, että mitkään käytettävissä olevat lääkkeet eivät tehoa kalan ihossa oleviin loisiin. Parveilijat ovat helposti tuhottavissa. Torjuntaan onkin ryhdyttävä heti ensimmäisten pilkkujen ilmestyttyä, jotta uusien parveilijoiden tarttuminen voidaan torjua. Lääkitystä on jatkettava vielä senkin jälkeen kun viimeiset pilkut kaloista ovat hävinneet, jotta viimeisetkin pohjalla vielä vapautuneet parveilijat tuhoutuvat. Käytännössä noin viikon ajan viimeisten pilkkujen havaitsemisesta. Tosin pilkkuja voi olla piilossakin vaikkapa kalan kiduksissa.
Lämpötilan nosto muutamalla asteella lyhentää loisen kiertoa ja siten tarvittavan lääkekuurin kestoa. Samalla kaloihin kohdistuva stressi lyhenee.