Pelkkä hiekkaranta tuskin viehättää, mutta toki sen voi rakentaa. Akvaarion pohjalle levitetään hienoa, kellertävää hiekkaa takaseinää kohti nousevaksi. Hiekan paksuus on edessä 1 - 2 cm ja takana noin 6 - 10 cm. Takaseinälle akvaarion taakse voi sitten kehitellä sopivan vesirajaan nousevan hiekkarinnemaiseman. Luonnossa ulapalle katsottaessa tausta on sininen. Takalasin voi siis vaikka maalata ulkopuolelta siniseksi.

Hiekkaan on hyvä kätkeä tunneleiksi sopivia (myrkyttömiä) putkia, kuten salaojaputkia ja muoviputkia. Monet hiekan pinnalla elelevät kalat kaivelevat koloja ja tunneleita, jotka Tanganjikajärven hiekassa (ja liejupohjalla) pysyvät koossa, mutta akvaariossa sortuvat. Putket on hyvä naamioida hiekkakerroksella (Ohjeita tällaiseen askarteluun kaivataan)

Varsinainen liejupohja on vasta 10 metristä alaspäin, mutta toki hiekansekaista liejua on jonkinverran ylempänäkin. Järven liejupohja on varsin erikoislaatuista ominaisuudeltaan. Saostuvat karbonaatit sitovat liejun ja hiekan sitkeäksi, joten siihen kaivetut kuopat ja tunnelit eivät sorru.

Kuvassa (liejuista) on hiekkapohjaa tyypillisine kasveineen.

Tanganjikajärven kasveista ainakin seuraavat lajit soveltuvat kasveiksi hiekkaranta-akvaarioon:

• Potamogeton sp.
• Hydrilla verticillata
• Najas marina ssp. armata
• Vallisneria spiralis var. denseserrulata
• Ceratohyllum demersum

Hiekkapohjalle elää joukko kirjoahvenia, jotka ovat erittäin mielenkiintoisia, mutta joita valitettavan harvoin näkee Suomen akvaarioliikkeissä.

Königs esittelee kirjoissaan joukon hiekkapohjalla eleleviä kirjoahvenia: Tekijäoikeus estää kuvien linkkaamisen toisten sivuille, joten kaloja on käytävä katsomassa esim. hakukoneiden avulla:

Hiekkapohjalla tavataan esim.:

• Neolamprologus tetracanthus
• N. cunningtoni
• Xenotilapia flavipinnis
• X. ochrogenys
• X. sima
• X. boulengeri

• Enantiopus megalogenys
• Neolamprologus kungweensis
• N. signatus
• Limnochromis auritus
• Triglachromis otostigma
• Reganochromis calliurus